16 kpl Magmaa ja maanjäristyksiä

Vulkanismilla eli tuliperäisellä tominnalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa maansisäinen kuumuus puurkautuu sulana kiviaineksena eli magmana.
Maanpinnalle purkautunutta magmaa kutsutaan laavaksi. Järmettyneestää laavasta muoodstuu tulivuoria.

Tulivuoret voidaan jakaa 2 päätyyppiin: kilpi- ja kerrotulivuoriin.
Kerrostulivuoret ovat kartion muotoisia ja rinteiltään jyrkkiä. Ne muodostuvat päällekäisistä laavan ja vulkaanisen tuhkan kerroksista. Kerrostulivuoret ovat tyypillisiä tulivuoria mannerlaattojen saumakohdissa. Tulivuoren purkautessa ympäristöön leviää tefraa eli vulkaanista tuhkaa sekä lapilleja jähmettyneitä pieniä vulkaanisia kiviä ja suurempia laavakimpaleita eli pommeja.

Kilpitulivuoret muodostuvat basalttisesta emäksisestä laavasta, joka on helposti juoksevaa ja nopeasti virtaavaa. Ne ovat loivarinteisiä ja laakeita tulivuoria, jotka syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle.
Supertulivuoriksi kutsutaan tulivuoria, joka voivat vapauttaa purkauksessa yli 1000 kuutiokilometriä kiviainesta.

Kerrostulivuori

Kilpitulivuori

Seismiset ilmiöt: Maanjäristys tapahtuu, kun  kallioperään varastoitunut jännitys ylittää kiviaineksen lujuuden.
Maanjäristyksessä lähtee liikkeelle seisimisiä pitkittäisiä P-aallot eli primääriset aallot kulkevat maankuoren sisällä.
Poikittaiset S- aalot eli sekundääriaallot ovat  puolet hitaampia kuin P- aallot. S-aallot eivät läpäise nestemäisä eli sulia kerroksia maan sisällä.  L- aaltoja eli pinta-aaltoja jotka aiheuttavat suurimman tuhon.
Maanjäristyksen keskus eli hyposentri on maankuoren sisällä. Sen yläpuolella on episentri, jossa maanjäristyksen tuhovaikutus on voimakkainta. 

 Seismisten aaltojen avulla voidaan määrittää tarkka järistyskeskus ja järistysvoimakkuus.
 Seismisten aaltojen avulla on saatu selville myös maapallon sisärakenne.

Siirroksia eli lohkoliikuntoja on erityyppisiä: