19kpl Jäätikön jäljet- muinaiset merkit


Jäätikköeroosiota syntyy siellä missä liikkuva jää kuluttaa kallioperää. Kylmän ilman vallitessa syntyy mannerjäätiköitä jotka peittävät suuria maa-alueita.

Laaksojäätiköksi kutsutaan jäätikköä, joka liukuu painovoiman ansiosta laaksoja pitkin rinnettä alas kuluttaaen samalla kallioperää koko kosketuspinnaltaan. Liikkuvat jäätiköt repivät kalliosta palasia, murskaavat palat allaan ja kuljettavat murskeen eli moreenin kohti laaksoa. Jäätikön liikkuessa muodostuu U-laaksoja.

Drumliinit syntyvät kun jäätikkö etenee kallioytimen ylitse.
Kallio kovertaa jäähän kolon, joka täyttyy ympäriltä puristuvasta pohjamoreenista.
Silokalliot syntyvät, kun jään alla kasantunut hienompi aines hioo kalliot sileiksi jään tulosuunnan puolelta. Silokallion suojasivu on yleensä rosoinen ja jyrkkä kun taas rannikon matalat luodot ovat kuluneet sileiksi kauttaaltaan.
Joskus jäätikkö kuljettaa suuria kiviä eli siirtolohkareita pitkiäkin matkoja.

Siirtolohkare

Drumliini

Maanerjäätikkö= Laajalle maa-alueelle levinnyt jäätikkö
Moreeni= Jäätikön murskaama kallioperän sekoitus, joka koostuu erikoisista lajitteista. Moreenia syntyy jäätikön liikkuessa. Se kasautuu joko jäätikön pohjalle tiukasti(pohjamoreeni), maan päälle löyhästi jäätikön sisältä ja pinnalta kasautuen(pintamoreeni), jäätikkökielekkeiden saumakohtaan(keskimoreeni) tai jäätikön eteen sulamisvaiheessa(pääte- ja puskumoreeni).

Jääkauden sulamisvaiheessa virtaava vesi pyöristi ja lajitteli ainesta ja kasasi eri lajitteet kerroksiksi virtauksen hidastuessa.
Sulamisvirran pohjalla vierivät kivet pyöristyivät ja loivat pohjan harjuille, joiden päälle harjuaines eli hienohko hiekka ja sora kasaantuivat.
Supat muodostuivat, kun iso jäälohkare hautautui maakerrostumaan esim. harjun tai deltan sisälle.

Harju on pitkäonomainen harjanne, joka syntyy jäätikön sulamisvesien lajittelemasta ja kuljettamasta aineksesta jäätikön alle jäätikköjoen tunneliin. Harjut koostuvat usein pyöristyneistä kivistä, sekä lajittuneesta sorasta ja hiekasta. Pyöreitä kiviä voi löytää syvältä harjujen sisältä ja sora sekä hiekka kasaantuvat harjujen päälle kerroksiksi vuoden aikojen mukaan.Harjut kulkevat jäätikön etenemissuunnassa.
Sandur eli veden pinnan yläpuolelle kasaantunut kuivan maan delta.

Maankohoaminen on hidas prosessi, jossa mannerjään alle painautunut maankamara jälleen kohoaa omalle tasolleen.
Salapuskelkä on jään reunaan jääkauden loppuvaiheessa syntynyt harjanne, joka koostuu lajittomasta moreenista ja jäätikköjokien lajittelemasta aineksesta. Se noudattaa jään reunan suuntaa.

Salpausselkä

Silokallio

                           
                            18kpl Eroosio- liikkuvat voimat

Eroosiolla tarkoitetaan kallioperän ja maaperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään kuljettaessa rapautumistuotteita paikasta toiseen. Eroosiovoimat kuluttavat kallio- ja maaperää, kuljettavat eroosio ja rapautumistuotteita sekä lajittelee ja kasaa ne lopulta muualle.


Pohjaeroosion takia joki kaivautuu yhä syvemmälle ja sen reunoista tulee jyrkkiä. Kuivilla aluieilla joki muodostaa syvän kanjonin mutta sateisilla alueilla maa-ainesta huuhtoutuu sadeveden mukana ja  uoman reunat romahtavat massaliikuntojen takia jokeen näin muodostuu V-laakso.
Kanjoni esiintyy Kuivilla alueilla virtaavan veden muodostama jyrkkäreunainen jokilaakso.

Grand Canyon

Joen yläjuoksulla joki on kapea, syvä ja sen vesi virtaa nopeasti. Alajuoksulla joki on leveä, matala ja hitaasti virtaava. Veden viraus kuluttaa jokea myös sivusuunnassa.
 Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakas virtaus kuluttaa uomaa ulkokaarteessa ja samalla hitaampi virtaus kasaa sisäkaarteeseen ainesta hiekkasärkäski. Joen mutkia kutsutaan mendareiksi.
 Joki laskee yleensä mereen jossa virtaus loppuu. Suisto eli delta syntyy alueelle, jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi.

Delta

                      17 kpl Rapautuminen- kallio murenee

Eksogeeniset prosessit eli ulkosyntyiset prosessit saavat energiansa auringosta. Ne muokkaavat maisemaa kuluttamalla, kuljettamalla ja kasaamalla ainesta. Näitä prosesseja ovat mm. massaliikunnot, rapautuminen ja tuulen työ.

Rapautuminen tarkoittaa kiviaineksen hajoamista lämpötilan vaihtellun, veden, ilman tai eliöiden vaikutuksesta. Kova kallioperä rapautuu hitaammi kuin pehmeä.
Rapautumisen seurauksena muoodstuu kivennäismaalajeja, jotka sekoittuvat eloperäiseen ainekseen muodostaen maaperän.

Rapautuminen eli kallioperän mureneminen jaetaan fysikaaliseen, kemialliseen ja orograafiseen rapautumiseen. Rapautumis nopeus riippuu lämpötilasta, kosteudesta sekä kallioperän ominaisuuksista.


Fysikaalisessa rapautuisessa kiviaines murenee erityisesti lämpötilan vaikutuksesta.
Lämpimässä kiven mineraalit laajenevat ja kylmässä supistuvat, mikä aiheuttaa jännitteitä eri mineraalikiteiden välille. Toistuvan laajenemisen ja supistumisen seurauksena kivi halkeaa. Tätä ilmiötä kutsutaan lämpörapautumiseksi.
Kallion halkeamiin valunut vesi jäätyy ja laajenee mikä suurentaa halkeamaa.Toistuvien jäätymisten ja laajenemisten seurauksena kivi halkeaa. Tätä ilmiötä kutsutaan pakkasrapautumiseski.
Kemiallisessa rapautumisessa veteen liuenneet hapot liuottavat kiviaineksen mineraaleja. Kemiallisen rapautuisen seurauksena kalkkikivialueille muodostuu ns kartsimaa, jossa veteen liuenneet mineraalit ovat kulkeutuneet veden mukana pois.
Orograafinen rapautuminen on eliöiden aiheuttamaa rapautumista, joka ilmenee sekä fysikaalisena että kemiallisena rapautumisena. Kasvien juuret kasvavat kallion halkeamiin nii että kallio halkeaa.

Tippukiviluola Kemiallisen rapautumisen muodostama maanalainen luola. Luolan kattoon muodostuu kalkkikivisiä tippukiviä kalkkipitoisen veden putoamispaikkaan.



Massaliikunnoiksi kutsutaan maa- ja kiviaineksen liukumista alas painovoiman vaikutuksesta. Maaines voi lähteä liikkeelle mm liukumalla, sortumalla, virtaamalla sekä vyörymällä. Massaliikunnot tarvitsevat laukaiseevan tekijän, kuten maanjäristys, runsaista sateista johtuva maaperän vettyminen tai ohi ajavan ajoneuvon aiheuttama tärinä
Vuotomaailmiö on maan hidasta valumista rinteiltä laaksoon toistuvien sulamisten ja jäähtymisten tai kuivumisen ja vettymisen tuloksena.

                     16 kpl Magmaa ja maanjäristyksiä

Vulkanismilla eli tuliperäisellä tominnalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa maansisäinen kuumuus puurkautuu sulana kiviaineksena eli magmana.
Maanpinnalle purkautunutta magmaa kutsutaan laavaksi. Järmettyneestää laavasta muoodstuu tulivuoria.

Tulivuoret voidaan jakaa 2 päätyyppiin: kilpi- ja kerrotulivuoriin.
Kerrostulivuoret ovat kartion muotoisia ja rinteiltään jyrkkiä. Ne muodostuvat päällekäisistä laavan ja vulkaanisen tuhkan kerroksista. Kerrostulivuoret ovat tyypillisiä tulivuoria mannerlaattojen saumakohdissa. Tulivuoren purkautessa ympäristöön leviää tefraa eli vulkaanista tuhkaa sekä lapilleja jähmettyneitä pieniä vulkaanisia kiviä ja suurempia laavakimpaleita eli pommeja.

Kilpitulivuoret muodostuvat basalttisesta emäksisestä laavasta, joka on helposti juoksevaa ja nopeasti virtaavaa. Ne ovat loivarinteisiä ja laakeita tulivuoria, jotka syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle.
Supertulivuoriksi kutsutaan tulivuoria, joka voivat vapauttaa purkauksessa yli 1000 kuutiokilometriä kiviainesta.

Kerrostulivuori

Kilpitulivuori

Seismiset ilmiöt: Maanjäristys tapahtuu, kun  kallioperään varastoitunut jännitys ylittää kiviaineksen lujuuden.
Maanjäristyksessä lähtee liikkeelle seisimisiä pitkittäisiä P-aallot eli primääriset aallot kulkevat maankuoren sisällä.
Poikittaiset S- aalot eli sekundääriaallot ovat  puolet hitaampia kuin P- aallot. S-aallot eivät läpäise nestemäisä eli sulia kerroksia maan sisällä.  L- aaltoja eli pinta-aaltoja jotka aiheuttavat suurimman tuhon.
Maanjäristyksen keskus eli hyposentri on maankuoren sisällä. Sen yläpuolella on episentri, jossa maanjäristyksen tuhovaikutus on voimakkainta. 

 Seismisten aaltojen avulla voidaan määrittää tarkka järistyskeskus ja järistysvoimakkuus.
 Seismisten aaltojen avulla on saatu selville myös maapallon sisärakenne.

Siirroksia eli lohkoliikuntoja on erityyppisiä:

 
  

                        15kpl Geologinen kierto-kivikierrätystä


Maapallon kuori kivet muodostuvat pääosin mineraaleista ja ne ovat eri alkuaineista muodostamia yhdisteitä.
 Malmimineraali on mineraali, joka sisältää niin paljon jotain metallia että sen ertottaminen  eli rikastuttaminen on taloudellisesti kannattavaa.
 Kun mineraalit yhdistyvät kiinteäksi kappaleeksi muodostuu kivilaji.

Maapllolla syntyy jatkuvasti uutta kallioperää ja taphtuu vuoren poimutuksia. Samaan aikaan toisaalla vuoristot rapautuvat, kuluvat ja pinnanmuodot tasoittuvat. Poimuvuoristot syntyvät liosfäärilaattojen törmäyskohtiin.

Kallioperä muodosuu kivilajeista jotka voidaan luokitella syntytapansa mukaa kolmeen pääluokkaan: magma-, sedimentti-, metamorfisiin eli muuttuneisiin kivilajeihin.
Magmakivet syntyvät maapallon sisällä olevasta sulasta magmasta kiteytymällä ja jähmettymällä. Magmakivet jaetaan 2 pääluokkaan syvä- ja pintakiviin.
Metamorfiset kivet syntyvät kun litosfäärilaatat törmäävät toisiinsa suuri paine ja korkea lämpötila muuuttavat alkuperäisten kivilajien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Ilmiötä kutsutaan metamorfoosiksi eli muuttuneiksi kivilajeiksi.
Sedimentti kivet syntyvät kun vesi tuuli ja jäätiköt kuljettavat kallioperästä rapautunutta ainesta, joka kerrostuu painanteisiin sedamentiksi eli maalajikerrostumiksi. Yleisimmin sedimenttejä kerrostuu merten ja järvien pohjalle.

Eroosio kuluttaa kallioperää ja tasaa pinnanmuotoja.
Diagneesi eli sedimentin kovettuminen sedimentti kiveksi, jolloin sedimentti puristuu kokoon ja sen ainekset iskostuvat yhteen.

                 14 kpl-maapallo kolmas kivi auringosta

Maapallon syntyi pöly- ja kaasupilvistä noin 4,6 miljardia vuotta sitten.

Maapallon sisärakenne jaetaan kolmeen kerrokseen: kuoreen, vaippaan ja ytimeen.
 Kuori ja vaipan ylimmäinen osa ovat kiinteää kiviainesta ja muodostavat yhdessä litosfäärin.
Sisäydin on 1 230 km paksu, kuuma ja tiheä. Se on muodostunut rudasta ja nikkelistä.
Ulkoydin on 2 250 km paksu kerros. Sulan ulkoytimen aines on liikkeessä sisäytimen ympärillä mikä aiheuttaa voimakkaita sähkövirtauksia. Nämä muodostamat maapallon elintärkeän magneettikentän, joka suojaa avaruudesta saapuvalta kosmiselta säteilyltä.
Alavaippa kerros  on 2 230 km paksu. Muodostuu enimmäkseen. piin ja hapen yhdisteistä sekä magnesiumin ja raudan happiyhdisteistä  Se on enimmäkseen kiinteää ainesta, jonka lämpötila on noin 1300 astetta.
Ylävaippa on vain 150-400 km paksu kerros. Se muodostaa vaihtumisvyöhykkeen ylävaipan ja sulan plastisen kerroksen eli astenosfäärin välille.
Maapalllon kuori on kiinteä kiveä joka "kelluu" vaipan päällä.

                       Maan rakenne

Litosfäärit kelluvat tiheämmän astenosfäärin päällä. Astenösfäärin konvekstiovirtaukset liikuttavat laattoja. Litösfäärilaattojen erkanemisaumoissa syntyy uutta mereistä kuorta. Litösfäärilaattojen reunoilla on yleensä vulkanismia, maanjäristyksiä ja vuorenpoimutuksia.



Endogeeninen tapahtuma eli sisäsyntyinen ilmiö, jotka muuttaa maan pinnan muotoja. Tälläisiä tapahtumia ovat mm. tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, vuorenpoimutukset ja maankohoaminen.
Konvekstiovirtaukset eli lämpötilaeroista johtuvia pystysuoria virtauksia, joissa lämmin aines nousee ylöspäin ja viileämpi paine painuu alas. Astenosfäärin konvektiovirtaukset saavat aikaan litosfääri- laattojen liikkeet.
Astenosfääri on pääosin sulasta kivestä muodostunut keskimäärin 180 km paksu kerros  maapallon vaipan yläosassa. Vaipan pehmeä kiviaines mahdollistaa maanpinnan isostaatiset pinnanvaihtelut. Kuten maankohoamisen mannerjäätikön sulamisen jälkeen.

Kroatia sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella. Kroatiassa kuitenkin voimakkaita tuhoja aiheuttavia maanjäristyksiä on hyvin harvoin, mutta niiden vaara on kuitenkin olemassa.

                                   13 kpl Biomit päiväntasaajalta navoille

Biosfääri muodostuu sinne missä vesi, ilma ja maaperä yhdistyvät. Veden ja alkuaineiden kiertokulku on on ikuista elottoman ja elollisen luonnon välillä.
  Biomi on suurekosysteemi, tietyn ilmaston ekosysteemien moudostama kokonaisuus.
Epifyytti eli päällyskasvi, joka kasvaa toisen kasvin päällä käyttäen sitä ainoastaan kasvualustana, kuten saniaiset ja orkideat sadematsässä.

Trooppiset sademesät sijaitsevat päiväntasaajan alueella ja ovat lajistoltaan runsaita ja monimuotoisia. Lämpötila on aina yli 18 astetta ja sademetsässä sataa päivittäin. Puusto kasvaa kerroksittain. Aluskasvillisuutta ei sademetsässä juurikaan ole koska tiheät puiden latvustot päästävät vain vähän auringon valoa. Korkea lämpötila nopeuttaa hajoamisprosesseja ja aineet vapautuvat nopeasti kasvillisuuden käyttöön. Maaperä on vähäravinteista mutta puiden juuret ottavat tehokkaasti ravinteet kiertoon.
Monsuunimetsät sijatsevat lähinnä Aasiassa eli monsuunisateiden alueella. Lajien runsudelta monsuunimetsät muistuttavat trooppisia sademetsiä mutta eri vuodeajoille jakautuva sade- ja kuivakausi aiheuttaa sen että puusto ei ole yhtä tiheää ja korkeaa kuin sademetsässä. Auringon valon määrä pääse myös pensaistoon paremmin joten aluskasvillisuutta on enemmän monsuunimetsissä.
Subtrooppist sademetsät muodostuvat mantereiden itäosiin, joissa läpimien merivirtojen vuoksi sataa runsaasti kesäisin. Lajimäärältään subtrooppinen sademetsä on suppeampi kuin trooppisella sademetsällä.

Savanneilla on selkeä kuiva kausi ja sadekausi kerran vuodessa. Savannit sijaitsevat trooppisten sademetsien etelä- ja pohjoispuolella.Savanneilla kasvillisuus kestää kuivien kausien ja sadekausien vaihtelun. 

Nahkealehtinen kasvillisuutta esiinyy talvisateiden alueella mantereiden länsireunoilla. Sateet ja kuivuus luovat karun elinympäristön kasveille.
Aavikoilla vuotuinen sademäärä on alle 250 mm.
Arot ovat mentereiden keskiosissa sijaitsevia puuttomia ruohostoalueita.
Tundralla maa on ikuisesti roudassa eikä siellä siksi kasva puusto.
Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsät kasvavat pääosin pohoisella pallon puoliskolla. Tähän vyöhykkeeseen kuuluu mm Keski-Euroooppa ja Pohjois-Amerikan itäosat. Kasvukautta määrittävät selkeät vuodenajat ja ympärivuotinen tasainen sademäärä.
Havumetsävyöhyke eli taiga ulottuu pohjoiselle pallon puoliskolle. Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on havumetsä vyöhyke. Puut ovat havupuita ja ne ovat sopeutuneet hyvin kylmään talveen.Soistuminen on voimakasta taiga vyöhykkeellä koska vettä sataa enemmän kuin haihtuu.

Kasvillisuus vyöhykkeet

Kroatian kasvillisuusvyöhyke on lehtimetsää. Sen kasvukautta rytmittää tasainen ympärivuotinensademäärä ja vuodenajat. Tyypillisiä puita ovat tammi, vaantera, jalava ja saarni.
Kroatian yksi tärkein vientituote ovat huonekalut joita valmistetaan puista. Etenkin tammi on kysyttyä tavaraa Euroopassa.

                                                                                     

                                    12 kpl Maanpinta - biosfäärin pohja


Maaperä on maankuoren päällimäinen osa eli irtomaakerros, josta kasvit ottavata tarvitsemansa veden ja ravinteet. Sen alla on kallioperä, jona pinta on paikoitellen hajonnut, rapautunut pieniksi paloiksi tuulen, sateen ja lämmönvaihteluiden vaikutuksesta. Maaperän aines on syntynyt kallioperästä hitaasti rapautumalla  tai se on kulkeutunut ja kasaantunut tuulen, veden tai jään avulla.

Maaperä koostuu maalajeista, jotka sisältävt lajitteita. Lajitteita ovat esim. lohkareet, sora ja hiekka.
Maalajit jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin niiden syntytavan perusteella. Eloperäiset maalajit ovat syntyneet kuolleiden eläinten ja kasvien hajotessa. Kivennäismaalajit ovat syntyneet kallioperästä rapautumalla.
Eloperäiset maalajit: lieju, turve, multa, kemialliset sedimentit, kuorisora,
Kivennäismaalajit: hieta, hiekka, savi, sora, moreeni, rapautumis sora, hiesu, siltti

Kivennäismaalajeja

eloperäisiä maalajeja

Rapautuminen= Kallion tai kiven hajoamista, särkymistä ja sirpaloitumista fysikaalisesti, kemiallisesti tai eliöiden vaikutuksesta.
Maanos on maaperän yläosaan kehittynyt kerroksellinen rakenne. Pystyleikkauksessa maannoksella on tietynlainen kerroksellisuus eli profiili. Eri leveysasteilla on erilaisia maannoksia.

                                   11 kpl Ilmasto - aina muutoksessa


Maapallon nykyiset elinolosuhteet perustuvat kasvihuoneilmiöön, joka muotoutui jo maapallon syntyessä noin 4 miljardia vuotta sitten. Ilmakehän luontaiset kasvihuonekaasut eli vesihöyry, hiilidioksidi ja metaani nostavat maapallon lämpötilaa 33 astetta.
Kasvihuoneilmiö eli kasvihuonekaasujen vaikutuksen seuraus ilmakehässä. Maahan saapuva lyhytaaltoinen Auringon säteily pääsee kaasukerroksen lävitse. Maasta heijastuneesta pidempiaaltoisesta säteilystä osa absorboituu tai heijastuu kasvihuonekaasuista ja jää lämmitämään maapalloa.

Luontainen kasvihuoneilmiö mahdollistaa nykyisen elämän maapallolla, mutta ihmisten toiminnasta se on tehostanut ilmiötä huonompaan suuntaan viimeisten vuosikymmenten ajan.
Maapallolla vaihtelevat lämpökaudet ja jääkausi ajat. Elämme tällä hetkelllä jääkauden keskellä olevaa lämmintä interglasiaali jaksoa.

Saale jääkausi

Ihmisten aikaan saamaa nopeasti etenevää ilmastonmuutostaa pyritään torjumaan kansainvälisillä sopimuksilla ja päästökauppajärjestelmällä.
Hiilijalanjälki on luku, joka kertoo kuinka paljon kuluttaja, tuote, palvelu tai toiminta saa aikaan kasvihuonepäästöjä oman elinkaarensa aikana.
Kioton sopimus on ensimmäinen ja merkittävin maailmanlaajuinen sopimus, joka pyrkii hillitsemään ilmastonmuutosta.

                                       10 kpl Ilmastot tropiikista jäätiköille 

Ilmastolla tarkoitetaan säätilojen keskiarvoa tietyllä aluella noin 30 vuoden aikavälillä. 30 vuotta on tarpeeksi pitkä jakso jolloin yksittäisten vuosien poikkeukset säätiloissa ei vaikuta ilmastoon merkittävästi ja on tarpeeksi lyhyt jakso että ilmasto ei kerkeä muuttua radikaalisti.
Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat etäisyys päivätasaajasta ja meristä, merivirrat, korkeus merenpinnasta ja tuulet.
Maapallon ilmastot jaetaan lämpötilan ja sademäärän perusteella viiteen pääluokkaan eli
Trooppiset ilmastot: sademetsäilmasto, savanni-ilmasto ja monsuuni.ilmasto. Trooppiset ilmastot sijóittuvat päiväntasajaan molemmin puolin. Jokaisen kuukauden keskilämpötila on yli 18 astetta.
Kuivat ilmastot: aroilmasto ja aavikkoilmasto. Sijaitsevat kääntöpiirien molemmin puolin. Laskevat ilmavirtaukset ovat vallitsevia ja siksi sademäärä jää vähäiseksi tai kausittaiseksi. Sää on yleensä selkeää.
Lauhkeat ilmastot: kostea subtroottinen-, kostean lauhkea- ja välimerenilmasto. Sijouttuvat kääntöpiirien ja napapiirien väliselle alueelle. Lauhkeus johtuu yleensä merten läheisyydestä. Kesät lämpimiä ja talvet leutoja.
Viileät ilmastot: kostea manterinen- ja subraktinen ilmasto. Viileät ilmastot sijoittuvat myös napapiiirien ja kääntöpiirien väliselle alueelle, mutta ovat mantereisiä ilmastoja. Tyypillisiä kylmät talvet ja lauhkeat kerät.
Napa-alueen ilmastot: tundra- ja jäätikköilmasto. Sijaitsevat napojen ympärillä.
Vuoristoilmasto





Mikroilmasto eli pienilmasto on suurempi kuin 100 m laajuinen ilmastoalue. Esim. maastonmuotojen yhteydessä lämpötilat voivat muuttua paljon: rinteen etelä- ja pohjoispuolella vallitsee erilainen pienilmasto.
Mesoilmasto tarkoittaa paikallisilmastoa erim. kaupunki-ilmastoa. Yleensä kaupungeissa on 1-2 astetta lämpimämpää kuin ympäröivillä alueilla.
Makroilmasto tarkoittaa suurilmastoa joka vallitsee laajalla alueella. Esim Gabon kuuluu sademetsäilmastoon.
Ilmastodiagrammit kuvaavat alueen keskilämpötilaa ja sademärää.
El nino ja La nina ovat normaalista säätilanteesta poikkeavia ilmastohäiriöitä ja kuuluvat luonnollisena osana maapallon ilmastoon. Ilmiö aiheutuu syvänveden hitaista virtauksista ja niiden aiheuttamista muutoksista pintavesien lämpötiloissa ja ilmakehässä. Ne esiintyvät säännöllisesti noin 4 vuoden välein ja ilmenevät selkeimmin Tyynenmeren alueen tuulien ja merivirtojen muutoksina.



Kroatiassa vallitsee välimeren rannikkoilmasto, johon kuuluvat pitkät kuumat kesät ja lyhyet leudot talvet.Talvikausi on Kroatiassa lyhyt ja lämpötilat 10 asteen molemminpuolin.Talvikuukaudet marraskuusta- maaliskuuhun ovat sateisimpia kuukausia. Keväisin rannikkotuulet pitävät lämpötilat kurissa ja uimavedet viileänä. Kesäkausi alkaa huhtikuun alussa sillä helteet alkavat hellimään Kroatiaa jo silloin, mutta varsininen turistikausi alkaa kesäkuussa ja päättyy lokakuun loppuun. 

                                             
                                         9 kpl Sää- odotettavissa huomisiltaan


Säällä tarkoitettaan ilmakehän hetkellistä säätilaa jollakin alueella. Säähän vaikutavia tekijöitä ovat lämpötila, pilvisyys, tuulen nopeus ja suunta, sademäärä, ilmankosteus, ilmanpaine ja auringonsäteily
Säätiloihin ja niiden vaihteluihin vaikuttaa alueen sijainti maapallolla.
Euroopan säähän vaikuttavat syklonit eli liikkuvat matalapaineet. Sykoni syntyy kun hepoasteilta tuleva lämmin ilmamassa kohtaa napa-alueilta tulevan kylmän ilmamassan. Ilmamassojen rajakohtaan syntyy kieleke, jossa lämmin ilma kohoaa hitaasti kylmän ilman päälle ja kielekkeen kärkeen muodotuu matalapaine.

Lisää kuvateksti

Lämmin rintama=Lämmin rintama on syklonin kielekkeen etuosassa. Ilmamassojen rajakohta, jossa lämmin ilma nousee kylmän ilman päälle ja aiheuttaa laajan pilvisyysalueen ja useita tuntejaa kestävän sateen.
Kylmä rintama= Kylmä rintama syntyy kielekkeen takareunaa, jossa napa-alueilta tuleva kylmä ilma työntää lämpimmintä ilmaa voimakkasti ylöspäin. ilmamassojen rajakohta jossa kylmä ilmamassa raskaampana kiilautuu lämpimän ilmamassan alle ja aiheuttaa nopeasti syntyviä kumpupilviä ja kuurosateita.
Okluusiorintama= Syklonin sulkeutumiseen liittyvä tilanne, jossa kylmä rintama on saavuttanut lämpimän rintaman ja lämmin rintama on kohonnut kokonaisuudessaan irti maanpinnasta.
Sään ääri-ilmiöllä tarkoitetaan normaalista poikkeavia myrskyjä,helteitä, tulvia, kuivuusjaksoja, ja poikkeuksellisen rankkoja lumisateita tai jäätäviä olosuhteita.

Okluusiorintama

                                                                   
                                                 
                                             8 kpl Sateet - luvassa pilvistyvää

Sade syntyy pilvissä ja sen edellytyksenä ovat nousevat ilmavirtaukset. Ilman  noustesssa ylöspäin, se jähtyy ja siinä oleva vesihöyry tiivistyy pilvipisaroiksi tai härmistyy jääkiteiksi. Ilmassa on aina haihtumisen seurauksena vesihöyryä.
Sade syntyy kun ilman suhteellinen kosteus saavuttaa kastepisteen eli on 100% ja vesihöyry tiivistyy noki-, suola- ja pölyhiukkasten ympärille.

Sade syntyy pilvessä nousevien ilmavirtausten yhteydessä jääkide- tai törmäys-yhdistymis prosessina.

Konvektiosateet jotka syntyvät, kun Aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa ja maa lämmittää yläpuolella olevaa ilmaa. Lämmennyt ilma kohoaa nopeasti korkealle, jolloin kosteus tiivistyy kumpu- ja ukkospilviksi. Konvektiosade on raju ja lyhytaikainen sade.
Orograafiset sateet eli vuoristosateet syntyvät kun mereinen ja kostea ilmamassa kohtaa rannikon tai vuorenrinteen ja kohoaa ylöspäin. Kohoava ilmamassa viilenee ja siinä oleva kosteus tiivistyy sateiksi vuoren merenpuoleisille rinteille. Vuoren ylittänyt ilmamassa kuivuu ja lämpenee, minkä takia suojapuolella on vähäsateista ja kuivaa.

Rintamasateita esiintyy polaririntamassa sykloneiden yhtedessä. Sade syntyy, kun kylmä ilmamassa pakottaa lämpimän ja kostean ilman kohoamaan ylöspäin. Lämpimässä rintamassa syntyy pitkäaikaisia ja heikkoja sateita. Syklonin kylmän rintaman sateet ovat voimakkaampia kuurosateita.

Rintamasade

Konvektiosade

Orograafinen sade

Maailman sateisimmat paikat sijaitsevat päiväntasaajan matalapaineen seudulla.
Lämpimät merivirrat lisäävät sateisuutta rannikoilla. Kylmien merivirtojen yllä oleva kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi jo merien yllä.

                                                                              

                                       7 kpl Meret- lämmittävät ja viilentävät

Maapallon pinnasta yli 70% on merten peitossa. Meret jaetaan suuriin valtameriin ja pienempiin sivumeriin. Valtameriä ovat mm Atlantti, Tyyni valtameri ja Intian valtameri.
Maanosien välissä olevia meriä kutsutaan välimeriksi joita ovat Välimeri ja Karibianmeri. Kapeiden salmien välityksellä valtameriin yhteydessä olevat sisämeret.
Merenpohjan tropografia on vaihteleva. Mantereita reunustaa mannerjalusta, joka vaihtuu mannerrinteeksi ja edelleen syvänmeren tasangoksi.
Mannerlaattojen erkanemiskohdissa sijaitsevat valtamerien keskiselänteet, joissa syntyy uutta merenpohjaa.

Merivirrat jaetaan lämpimiin- ja kylmiinmerivirtoihin sen mukaan onko niiden kuljettama vesi lämpimämpää vai kylmempää kuin samalla leveyspiirillä yleensä vallitseva meriveden lämpötila.Merivirrat ovat pysyviä, pinnansuuntaisia virtauksia, jotka syntyvät pääasiassa saamaan suuntaan puhaltavista pasaati- ja länsiuulten vaikuuksesta.
Kylmät merivirrat viilentävät rannikkoalueiden keskilämpötiloja ja aiheuttaat kuivuutta. Kuivuus johtuu siitä että mereltä mantereelle puhaltava ilma on kuivaa, koska vesihöyry tiivistyy sateeksi kylmän merivirran yläpuolella.
Lämmin merivirta nostaa rannikkoalueiden keskilämpötilaa ja lisää sateiden määrää, koska haihtuminen on suurempaa. Vesihöyry tiivistyy sateeksi vasta rannikolla ja tuulet siirtävät kosteutta ja lämpöä kauemmas mantereille.
Kumpuamista tapahtuu kun merivirta törmää mannerjalustaan tai kylmä ja lämmin merivirta törmäävät toisiinsa.
Topografia on maanipinnan muoto ja  korkokuva. Jos alue on tropografialtaan vaihetlevaa, siellä on paljon korkeusvaihteluja.


Merissä on kerroksellinen rakenne ja ne ovat jakautuneet lämpötilakerrostumiksi. Ylimpänä on lämmin kerros jota aurinko lämmittää. Lämpimän kerroksen alla on termokliininen kerros, siellä lämpötila laskee nopeasti.Termokliinin alla on kylmä syvävesi kerros joka yltää pohjaan saakka.



Kroatian rannoilta merivirrat vievät "sotkut" Italian puolelle mutta myös hiekan, jonka takia Kroatian rannat ovat usein kivisi.